Liittoutuneiden kuningaskunta

Neljä ruhtinaskuntaa (Sig, Tugendreich, Isac ja Hellenberg) ovat liittoutuneet ulkopuolisia uhkia vastaan ja muodostaneet kuningaskunnan. Ruhtinaat johtavat omia maitaan autonomisesti, mutta yhteisissä asioissa ja keskinäisissä riidoissa viimeinen sana on kuningattarella. 

Kuningaskuntaan kuuluvien ruhtinaskuntien ihmiset ovat perimätiedon mukaan alkuaan samaa heimoa, mutta eriytyivät omiksi klaaneiksi noin tuhat vuotta sitten. 

Von Tugendreichin (pohjoinen), van Hellenbergin (eteläinen) ja Isacin (itäinen) ruhtinaskunnat ovat taistelleet keskenään vuosisatoja. Ruhtinaskuntien keskellä, vuoristoisella ylängöllä sijaitseva af Sigin ruhtinaskunta on pitkään toiminut neutraalina välittäjänä ja välirauhojen edesauttajana alueen muiden ruhtinaskuntien välillä.

Ulkopuolisia uhkia on myös ollut lukuisia. Itäläiset (sotaisia paimentolaiskansoja idästä) ryöstelivät säännöllisesti ruhtinaskuntia tuhoten rajaseutujen kyliä ja kaupunkeja. Läntistä rannikkoa uhkasivat usein meren takaa purjehtivat ryöstöretkeilijät.

Kun itäläisten lukuisat heimot liittoutuivat vahvan johtajan alle, itäläisten muodostama uhka nousi viimein niin suureksi, että sotien näännyttämät ruhtinaskunnat olivat pakotettuja liittoutumaan erimielisyyksistään huolimatta, jotta kykenisivät torjumaan invaasion.

Selviytyäkseen näistä ulkopuolisista uhkista, ruhtinaskunnat päättivät muodostaa tiiviimmän hallintoalueen, valtioliiton, jonka johtajaksi julistettiin Sigin ruhtinaskunnan ruhtinas af Sig, joka sai arvonimekseen kuningas.